Ajankohtaista

30.5.2026

Elokuun kerhoillassa Krimin sodan vaikutuksesta Itämeren postinkulkuun

Per-Edvin Persson esitelmöi 27.8.-kerhoillassa aiheesta ”Krimin sodan vaikutukset Itämeren postinkulkuun”. Hän on asiaa laajasti tutkinut ja mm. Filatelisti-lehdessä paljon etenkin Ahvenanmaahan liittyvästä postinkuljetuksesta kirjoittanut.

30.5.2026

Toukokuun kerhoillassa analysoitiin Nordia 2026 -näyttelyn antia

Liittokokous

Puheenjohtajamme Mäkipään Jukka kertoi kerhoillan aluksi Filatelistiliiton 9.5.2026 järjestetystä liittokokouksesta. Jäsenmaksut pysyivät jokseenkin ennallaan ja muutenkin kokous sujui juoheasti. Ainoa asia, joka herätti enemmän keskustelua, koski Postimuseolta saadun lahjoituksen kohtaloa. Liittohallitus esitti käytännössä avointa valtakirjaa asian suhteen, mutta kokous edellytti liittohallituksen tekevän yksilöidymmän esityksen ja tuovan sen käsittelyyn seuraavaan liittokokoukseen.

Lähiajan tapahtumia

Forssan kerhon kesätapahtuma on 4.6., Mäntyharjun Keräilymekka ja Kesäkortin päivä 18.7. sekä Riihimäen kerhon kesätapahtuma 1.8.2026. Lähiajan näyttelyistä Jukka nosti esille HyReX2027-näyttelyn Hyvinkäällä 23.-25.4.2027, Nordia 2027 -näyttelyn Tanskan Hammerumissa 10.-12.9.2027 ja yhdessä Korson kerhon kanssa järjestämämme CentEx2028 -näyttelyn 26.-27.2.2028.

Postihistorian tietolähteitä -arkistolöytö

Jukka kertoi, että viimeksi Joensuussa käydessään hänelle oli esitelty jonkin edesmenneen postivirkamiehen jäämistöstä löytynyt mappi, jonka kannen nimiöetiketissä luki ”Kantopiirin muutos suunnittelu paperit. Ruokakunta luettelot.”. Esimerkkeinä mapin sisällöstä olkoon alla olevissa kuvissa esitetty maalaiskirjeenkantolinjan 1316 millimetripaperille 1:100.000 mittakaavassa piirretty kartta ja jättöpaikkojen luettelo. Jukka kertoi tämän aineiston antavan etevää lisätietoa Kontiolahti-kokoelmansa kehittämiseen. Kerrassaan onnekas löytö.

Kumpi on oikea taksa?

Alla olevassa kuvassa vasemmanpuoleinen kortti on postitettu Shanghaista Saksaan 10 pfenningin merkillä 24.1.1896 ja oikeanpuoleinen 20 pfenningin merkillä 13.11.1894. Tuona väliaikana taksoissa ei tapahtunut muutoksia eikä kumpikaan kortti ole joutunut lunastusmenettelyyn. Mistä on kyse, kun korttitaksa Kiinasta Saksaan oli tuolloin 10 pfenningiä? Onko vain vahingossa maksettu enemmän kuin pitäisi?

Ratkaisu liittyy korttien fyysisiin kokoihin. Oikeanpuoleinen kortti on hiukan vasemman puolesta kookkaampi koon ollessa 13,8 cm x 9,5 cm. UPU:n sääntöjen mukaan maksimi kortin koko oli kuitenkin 14 x 9 cm. Eli oikeanpuoleinen kortti on liian korkea, minkä vuoksi se on tulkittu kirjeeksi, jonka taksa oli 20 pfenningiä. Täytyy todeta, että kortin frankeerannut postivirkailija on ollut varsin tarkka työssään.

Nordia 2026 -näyttelystä

Pohjoismainen Nordia 2026 -näyttely oli järjestetty toukokuun toisena viikonloppuna. Näyttelyä pidettiin kaikin puolin onnistuneena. Dipoli paikka tarjosi hienot puitteet. Rakennuksen arkkitehtuuri tosin paikka paikoin teki valaistuksesta hiukan haastavan, mutta onko valaistus koskaan kauttaaltaan riittävän hyvä, kerhoillassa todettiin. Yleisöä mainittiin olleen mukavasti, mutta kauppiastarjontaa – siis sellaisia, joilla olisi ollut runsaasti keräilykohteita läpikäytävänä ja ostettavana – pidettiin niukahkona.

Näyttelyssä jaetuista neljästä Grand Prix -palkinnoista kaksi meni postihistoriakokoelmille: GP National Atte Moilasen ”The Earliest Forms of Postal Delivery in Finland” -kokoelmalle ja GP Nordic norjalaisen Are Døvlen ”The postal history of Finmark up to 1896” -kokoelmalle. Kaikkiaan näyttelyssä oli postihistoria- ja lentopostiluokissa 34 kokoelmaa, joista 16 oli yhdistyksemme jäsenten kokoelmia.

Näyttelyssä toisen postihistorian tuomaritiimin leaderinä toimi Muhosen Ari. Hän oli nyt estynyt osallistumasta kerhoiltaan, mutta oli Jukan pyynnöstä laatinut muutaman kalvon seikoista, jotka kokoelmanrakentajan on hyvä muistaa kokoelmaa kehittäessään.

Otsikkosivu. Postihistorian säännöt ja tulkintaohjeet (kohta 2.3) kertovat, mitä seikkoja otsikkosivulla tulee kertoa. Nämä ohjeet kannattaa lukea. Kokoelman otsikko tulee valita hyvin kuvaamaan tarinaa ja kokoelman rajaukset (ajanjakso, maantieteellinen alue ym.) kertoa ja perustella. Sisällysluettelossa pitää näkyä luvut ja sivunumerot, pelkkä kehyksittäinen jaottelu ei riitä. Oma tutkimus ansaitsee laittaa näkyviin jo otsikkosivulle, mutta tiiviisti. Jos esittelee kohteiden harvinaisuustietoja, niin tulee mainita, mihin lähteeseen kokoelmassa esitetyt harvinaisuustiedot perustuvat; maininta omasta pitkästä kokemuksestakin on parempi kuin ei mitään tietoa.

Tarina. Kannattaa mainita, minkä postihistorian alaluokan (2A, 2B, 2C) mukaan kokoelma on rakennettu. Monesti mainintaa ei ole, vaikka kokoelmassa on käytetty enemmänkin ei-filateelisia kohteita, jolloin kyseessä on 2C-luokan kokoelma. Monesti kokoelmaa voi kehittää eteenpäin käsittelemällä aihetta 2C-kokoelmana, mutta aina se ei kannata. Tarina ei parane vain kohteita vaihtamalla. Tarinaa kannattaa parantaa joka kerta, kun kokoelman vie näyttelyyn. Se on työlästä, mutta palkitsevaa. Tarinan, tietojen ja esitystavan parantamisella saa kokoelman paremmaksi, vaikka ei vaihtaisi juurikaan kohteita. Tarinan tasapaino on tärkeää: ei yhtä jättilukua ja monta pientä lukua, vaan suunnilleen tasapainoiset luvut

Tiedot. Joka sivulle kannattaa kirjoittaa luku ja mahdollinen alaluku, jotta lukija tietää aina, missä kohtaa tarinaa on menossa. Kohteet on aina analysoitava hyvin: taksat, merkinnät, leimakokoelmissa varhaisin ja myöhäisin tunnettu käyttö, 2C-kokoelmissa yhteiskunnallista taustaa myös kokoelmalehdille. Monesti analyysissä kerrotaan vain ne tiedot, jotka on nähtävissä suoraan kohteen etusivulta, mutta tärkeää on kertoa myös sitä, mitä ei heti näe. On kuitenkin varottava, ettei kokoelmasta tule kirjaa. Liika tieto uuvuttaa lukijan.

Esitystapa. Hyvä kokoelma on aina kauniin näköinen, mutta ei aina toisin päin! Kohteiden asettelussa on hyvä olla vaihtelua ja tekstien sijoittelulla saa myös vaihtelua aikaan. Kokoelma ei kuitenkaan saa mennä sekavaksi. Liian täydet sivut eivät anna hyvää yleisvaikutelmaa. Ei kannata laittaa kohteita limittäin, ellei siihen ole erittäin hyvää syytä. Liika teksti ei kaunista ja harvakin asettelu toimii, kunhan se ei tule tavaksi.

Esimerkkeinä erinomaisista onnistumisista Petteri Hannula mainitsi

”Finnish Airmail Services 1924–1952”, ”The Development of International Airmail Routes From Swiss Outgoing Airmail – Point of View from 1913 until the beginning of WWII” ja ”Mail between, and via, Ireland and Finland” -kokoelmat, joissa kohteiden analyysit oli tehty todella mallikkaasti, sekä
”Maalaiskirjeenkannon kehitys ja muutokset” ja ”Finland Finnish Figure cancels” -kokoelmat, jotka olivat hyviä esimerkkejä, miten asia on esiteltävissä perinteisen luokittelevan leimakokoelman tyylistä poiketen mielenkiintoisella tavalla.

Mitä tulee kohteiden limittäin laittamisen välttämisestä, niin Petteri totesi, että vaihtoehto voisi olla kohteiden upottaminen, mutta maailmalta tuomareiden joukosta löytyy sitten harmillisesti koulukunta, joka vuorostaan erityisesti vastustaa upottamista. FIP:n postihistoriakomission koulutusmateriaaleista ei löydy tukea kummankaan linjan tueksi tai niitä vastaan, joten asetelma on näytteilleasettajan kannalta harmillinen.

25.4.2026

Huhtikuun kerhoillassa paikallispostihistoriallisen kokoelman laadinnasta

Sääntömääräinen vuosikokous

Kerhoillan aluksi pidetty sääntömääräinen vuosikokous hoitui ripeään tahtiin Kari Korpela toimiessa kokouksen puheenjohtajana.

Kerhoiltojen osalta toiminnassa jatketaan uralla, johon vuosi sitten aktivoiduttiin takaisin: vapaata asioiden keskusteluun nostoa, kohdehavaintojen tai niihin liittyvien kysymysten esittelyä yhdessä pohdintoineen, keskeisten postihistoriaharrastukseen liittyvien tapahtumien uutisointia ja kunnon esitelmä ajatustenvaihtoineen joka kerhoillassa.

Pidetään huoli, että yhdistyksemme näkyy keskeisissä filateelisissa printtimedioissa. Pyrkimys on jatkaa teosten julkaisutoimintaa ja jatketaan yhdistykselle (yhdessä Korson filatelistien kanssa) myönnetyn vuoden 2028 kansallisen postimerkkinäyttelyn ”CentEx28” käytännön järjestelyjä.

Vuoden 2025 taloudellinen lopputulos oli parempi kuin budjetoitaessa aikanaan ajateltiin, mikä suurelta osin johtuu siitä, että määrävuosijuhlat saatiin järjestettyä ennakoitua selvästi taloudellisemmin. Vuodelle 2026 laadittu varsin perinteinen budjetti päätyy nollatulokseen.

Kokous valtuutti hallituksen realisoimaan yhdistyksen rahastosijoituksen ja ostamaan niillä rahoilla tilalle kotimaisia osakkeita, minkä ansiosta konsensusennusteisiin pohjautuen arvioidaan osinkotulojen liki tuplautuvan nykyisestä (2025: 1.738€).

Vuonna 2026 perittävä jäsenmaksu päätettiin pysyttää samana kuin se on jo ollut useita vuosia eli 10 eurossa.
Hallitukseen ei tullut muutoksia eli erovuoroiset valittiin jatkokaudelle. Kaikki kokouksessa tehdyt päätökset olivat yksimielisiä.

Merkit postikortin kuvapuolella

Keijo Savelainen esitteli kaikin puolin varsin laadukkaan virolaisen lentopostissa 1930-luvulla kulkeneen postikortin, jossa kaikki postimerkit olivat kiinnitetyt kortin kuvapuolelle. Keijo kysyikin, että onko tämä menettely ollut säädösten mukaan mahdollista, vain onko kyseessä filateelisen yritteliäisyyden tuote. Kerhoillassa kukaan ei osannut lausua asiasta varmuutta. Jälkikäteen tarkasteltuna, kun säädökset olivat käsillä, saatettiin todeta, että kyse oli säädösten mukaisesta lähetyksestä. Kansainvälisen postisopimuksen toimitusohjesäännössä nimittäin todetaan, että ”postikortit, jotka eivät täytä tämän laatuisille lähetyksille säädettyjä ehtoja, käsitellään kirjeinä, lukuun ottamatta kuitenkaan sellaisia, joiden epäsäännöllisyys aiheutuu ainoastaan postimerkin kiinnittämisestä takasivulle”. Tämä postikortti on siis ihan kelvollinen kohde – ei filateelista hömppää.

Kiinaposti

Kun Saksan lentopostiyhteydet Atlantin yli katkesivat toisen maailmansodan aikana, he Neuvostoliiton kanssa kehittivät ”via Siperia” -reitin, jossa kirje kuljetettiin Berliinistä lentäen Moskovaan, josta matka jatkuin junalla Vladivostokiin ja edelleen meriteitse Jokohaman kautta esimerkiksi Yhdysvaltoihin.

Christian Knappe kertoi toisesta, vähemmin tunnetusta reitistä. Japanin miehitettyä Pohjois-Kiinan ja puututtuaan miehittämättömän Etelä-Kiinan postin kulkuun sekä vahvistaakseen ”vapaan” Kiinan yhteyksiä Moskovaan ja Eurooppaan Kiina sopi Neuvostoliiton kanssa Cino-Soviet Aviation Corporationin perustamisesta, joka mahdollisti lentoliikenteen Chungkingista ja Kunmingista Alma Atan kautta Moskovaan ja edelleen Eurooppaan. Vaikka sopimus tehtiin vuonna 1939, reitin lentoliikenne alkoi 8. huhtikuuta 1940 ja päättyi 3. heinäkuuta 1941.

Christian mukaan tästä reitistä tiedetään erittäin vähän ja taksoista vielä vähemmän. Myös reitillä kulkeneita kohteita on tiedossa sangen vähän.

Ohessa on kuvattu tällä reitillä Saksaan kulkenut lähetys. Kirje on lähetetty Kutienista 11.5.1941 ja siinä on nähtävissä Kunmingin leimaus 20.5.1941 ja Moskovan lentoleima ВОЗДЧЩНАЯ.

Paikallispostihistoriaa, esimerkkinä Karjaa

Illan alun perin kaavaillulle esiintyjälle oli ilmaantunut pätevä este. Tämän vuoksi esitelmöijäksi oli vaihtunut Petteri Hannula, joka kertoi periaatteista, pohdinnoistaan ja valinnoistaan koskien Karjaan paikallispostihistoria -kokoelmansa laadintaa sekä tuomareilta saamaansa palautteeseen ajatellen kokoelman edelleen kehittämistä.

Kokoelmassa oli käytetty melko paljon, postihistorian ns. 2C-alaluokan materiaalia eli liike-elämän ja yhteiskunnan postijärjestelmän käyttöön tuottamaa materiaalia. Petteri mielestä postijärjestelmän käyttöön tarkoitettaneen sellaista, mitä tarvitaan postittamisessa, kuten kirjekuoria, pakettiosoitekortteja jne. Spekuloidessaan tuottamisen käsitettä, Petteri luetteli eri tuottamisen asteita: yrityksen painatukset postin lomakkeella, yrityksen painattama kirjekuori, yrityksen nimileima esipainamattomalla kirjekuorella ja yrityksen nimi (lähettäjä) kirjoitettu käsin esipainamattomalle kirjekuorelle. Kolme ensimainittua hän pitää tuottamisena, mutta ei enää yrityksen nimen kirjoittamista käsin.

Kokoelman alkuosa, joka on jonkin verran alle puolet kokoelmasta, käsittelee Karjaan asutushistoriaa. Idea tässä on, että postitoimipaikkoja perustettiin sinne, missä asutusta on, joten tämä alkuosa käytännössä on kuin perinteinen leimakokoelma esitellen alueen postitoimipaikkojen ja leimojen kehityksen. Kokoelma loppuosa käsittelee sitten yhteiskunnan muut osa-alueet, kuten kunnallisen hallinnon, terveydenhuollon, sivistystoiminnan, seurakunnan, esivallan, liike-elämän, ja poikkeusajat.

2C-aineistoa oli hyödynnetty muualla kuin kokoelman em. alkuosassa. Tamcollect 2025 -näyttelyn, johon kokoelma ensimmäisen kerran osallistui, tuomareiden mielestä myös 2C-aineistao olisi syytä saada mukaan myös kokoelman alkuosaan, sillä nyt kokoelma vaikuttaa tavallaan kootun kahdesta minikokoelmasta: alkuosa leimakokoelmaa ja loppuosa sitten 2C-kokoelmaa.

Kappalemääräisesti laskien kokoelman kohteista 26% oli firmakuoria ja 6% tyystin ei-filateelista materiaalia. Tuomareilta saadun palautteen perusteella tällaiset määrät eivät vielä olleet liikaa. Mikä sitten olisi liikaa? Ehkä viimeistään silloin, kun tällaisen materiaalin osuus alkaa selvästi lähestyä puolta, koska silloin kokoelma muuttuisi avoimen filatelian kokoelmaksi.

Oheisessa kuvassa on esimerkki firmakuoresta analyyseineen. Tuomarit pitivät tällä tavoin tehtyä liikekuorien analyysejä mallikelpoisina.

1.4.2026

Maaliskuun kerhoillassa Viron lentopostista

Filatelistiliitto hakee kerho-ohjaajia kouluille

Filatelistiliitto hakee kerho-ohjaajia ”Keräilykerhoihin” kouluille lukuvuodeksi 2026-2027. Kerho-ohjaus edellyttää yhden kerhopäivän (45-90 min) ohjaamista viikossa vakioajankohtana ja kaikkiaan lukuvuoden aikana enintään 30 kertaa. Ohjaamisesta maksetaan palkkio ja matkakulut kyseisen kunnan vahvistaman ohjelman mukaisesti. Aiheesta kiinnostuneille lisätietoja antaa Filatelistiliiton puheenjohtaja. Myös seuraavassa Filatelistin numerossa on asiasta tietoa.

CentEx28-näyttelymme kuulumisia

Suureessa mittakaavassa näyttelymme valmistelut ovat saavuttaneet toisen merkittävän etapin. Filatelistiliiton hallitus on nimittäin vahvistanut näyttelymme erityssäännöt. Ne julkistetaan, kun edeltävän näyttelyn (HyReX 2027) ilmoittautumisaika on ensin päättynyt.

Yhdistyksemme tiedonkeruuprojektit etenevät

Havaintoja ovat toimittaneet seuraavat henkilöt:

postipysäkkileimoihin liittyen Lauri Alha, Anton Dahlström, Harry Dundel, Timo Jämsä, Jukka Mäkipää, Markku Peltoniemi, Kari Saari, Markku Tuominen ja Heikki Virtanen
venäjän kielisiin R-lipukkeisiin liittyen Mikael Collan, Hannu Elo ja Rene Hillesum.

Havainnot ovat nähtävissä yhdistyksemme nettisivuilla phy.fi > Hankkeet > Havaintoja kaivataan. Kiitoksia havaintoja toimittaneille!

Havaintoja otetaan edelleen kiitollisuudella vastaan. Tarkemmat ohjeet löytyvät em. paikasta nettisivuilta.

Tällä hetkellä myöhäisin postipysäkkileimojen havainto on kuvattuna alla (Keskukylä 10.5.1993).

Kahden kirjalöydön esittely

Hannula Petteri toi nähtäville kaksi teosta, joista kumpikaan tosin ei ollut ihan hiljan ilmestyneitä.

Toinen kirjoista esitteli Italian eri postilähetyslajit ja lisäpalvelut vuosilta 1850−2000. Siinä kustakin lajista ja palvelusta oli oma useampisivuinen artikkeli, joilla kullakin oli eri kirjoittaja. Artikkelissa sanallisesti esiteltiin asianomaisen tuon alueen keräilyä ja sitten paneuduttiin itse lajiin tai palveluun. Kirja kuvitus oli monipuolinen.

Toinen kirjoista dokumentoi Jonas Hällströmin Swedish Postal History 1951−1972 kokoelman. Nimestään huolimatta kyseessä on postitaksakokoelma, jonka ilmoitettuna tavoitteena on seurata taksojen, maksujen ja kulujen kehitystä ja dokumentoida esimerkit eri sovelluksissa ja kohteissa. Kokoelma on siinä mielessä mielenkiintoinen, että kokoelman aiheen kohtalaisesta modernisuudesta (kokoelman materiaali on 30−50 vuotta vanhaa silloin, kun kokoelmalla otettiin näyttelyihin osaa) huolimatta kokoelma oli saavuttanut yli 90 pisteen tuloksia FIP-näyttelyissä.

Viron lentopostia 1920-1940

Illan esiintyjä Koskiaho Tuomolle oli ilmaantunut pätevä este. Tämän vuoksi äänessä oli Muhosen Ari pitäen esitelmän Tuomon laatiman kalvosarjan pohjalta.

Virossa lentoposti lasketaan alkaneen marraskuusta 1870, kun kirje oli tuolloin lähetetty piiritetystä Pariisista Tartoon (siis lentänyt kuumailmapallolla pois Pariisista jonnekin lähimaastoon ja sieltä jatkanut pintateitse).

Ensimmäinen ilmaa raskaammalla laitteelta tehty postinkuljetus virolaisten toimesta oli 1918 sotilaslento Liepaja−Kuressaari−Helsinki. Joitakin lähetyksiä oli laitettu lentäjän mukaan eli sen vakiintuneemmasta postinkuljetusta ei vielä ollut kyse.

1920 oli kova pakkastalvi ja Suomenlahti oli jäässä. Näin laivojen sijaan tukeuduttiin postikuljetuksessa Viron ja Suomen välillä lentokoneisiin. Jan Roots on käynyt läpi tuon vuoden tammikuun−maaliskuun ajalta Viron ja Suomen sanomalehdet saaden selville, että useita suunniteltuja lentoja ei pystytty toteuttamaan huonon ilman tai moottoririkon vuoksi. Kaikkiaan lentoja lopulta oli vain kuusi, mikä on huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin on otaksuttu.

1920-luvulla Virosta avattiin useita yhteyksiä ulkomailla; mm. Tukholmaan, Riikaan, Baseliin. Nykytilanteeseen verrattuna eri lentoyhtiöitä oli tuolloin melko paljon.

Lentopostikokoelmassa, toisin kuin postihistoriakokoelmassa, lentopostimerkkejä voidaan esittää kokoelman oleellisena osana eli samalla tavalla kuin postimerkkejä esitetään perinteisen filatelian kokoelmassa. Virossa lentopostimaksu oli 1923-1928 mahdollista maksaa vain lentopostimerkeillä eli tavalliset postimerkit eivät tähän olleet sallittuja. Näin Viron kohdalla lentopostimerkit nivoutuvat keskeiseksi osaksi kokoelmaa ihan asiaperusteisestikin.

Alla on kuvattuna mahdollisesti suurin tunnettu Viron lentopostin postite.

28.2.2026

Helmikuun kerhoillassa viestillisten leimojen keräilystä

Kerhoiltaan otti osaa 18 jäsentä, osa etänä, mutta kaikkinensa edustettuna oli jälleen neljännes jäsenistämme.

Yhteystietojen päivityspyyntö

Jäsentemme yhteystietoja ei ole aktiivisesti tarkastettu ainakaan viimeisen 10 vuoden aikana. Onkin epäilys, että jäsenrekisteri on tuolta osin jäänyt ajasta jälkeen. Tämän vuoksi pyyntö: jos olet viimeisen 10 vuoden aikana muuttanut tai aktiivisesti käyttämäsi sähköpostiosoite on muuttunut, niin ole hyvä ja lähetä ajantasaiset tietosi yhdistyksemme puheenjohtajalle sähköpostiin info@phy.fi

Filatelistiliitossa tapahtunutta

Liki kaikki Suomen Filatelistiliiton aktiiviset näyttelytuomarit kokoontuivat 14.2.2026 Riihimäelle tuomaripäiville. Päivän erityisteemana oli, kuinka päättää kokoelma mallikkaasti. Mallikuudella tässä tarkoitetaan, että kokoelmaa seuraamalla viimeiset sivut tavoitettuaan katsoja ymmärtää kokoelman päättyvän tähän eikä huomaa sitä vasta seuraavan kehyksen alusta, kun esille tupsahtaa seuraavan kokoelman etulehti. Mallikas kokoelman päättäminen etenkin kansanvälisillä areenoilla on alkanut tulla merkitykselliseksi, minkä vuoksi on paikallaan, että tuomareilla on asiasta hyvä ymmärrys, jotta voivat näytteilleasettajia tarvittaessa neuvoa.

Yhdistyksemme tiedonkeruuprojektit käynnistyneet

Edellisessä kerhoillassa lanseerattiin kaksi tiedonkeruuprojektia. Ensimmäisessä halutaan ryhtyä selvittämään, milloin on viimeksi käytetty postipysäkkileimaa, ja toisessa kaksikielisten (suomi-venäjä) R-lipukkeiden käyttöhavaintoja. Keruu on käynnistynyt mukavasti, sillä havaintoja on tullut usealta jäseneltä, mistä Jukka-puheenjohtajamme lausui kerhoillassa kiitokset. Havaintoja julkaistaan yhdistyksemme nettisivuilla phy.fi > Hankkeet > Havaintoja kaivataan. Lisää havaintoja kaivataan ja tuolla nettisivuilla on myös ohjeet niiden toimittamiseksi.

Postipysäkkien osalta havaintojen perusteella postipysäkkileimoja
käytettiin vielä vuosina 1987 ja 1988. Tässä esimerkkinä
Anton Dahlströmin havainto ”Koskö” 17.12.1987.

Mainittujen R-lipukkeiden osalta Hannu Elon toimittama havainto
”Björneborg B.” 28.5.1917.

Viestillisten leimojen keräilystä

Viestillisten edeltäjät, ketjuleimat, otettiin Suomessa käyttöön heinäkuussa 1906. Vapun vastaisena yönä 1925 sijoitettiin Helsingin ketjuleiman aaltoviivoitusten kohdalle ensi kerran mainossanoma SUOSIKAA KOTIMAISTA TYÖTÄ – FRÄMJA INHEMSKT ARBETE. Aluksi tällaisia leimoja sanottiin ”puhuviksi leimoiksi”.

Tapio Kaartinen muisteli, että vuonna 2021 joku laittoi Tapion kotikerhossa Porin Postimerkkikerhossa kiertämään viestillisten käsikirjan ja aiheesta silloin keskusteltiin. Siitä Tapiolla jäin kiinnostus itämään ja hän osti pian tuon jälkeen huutokaupasta muutamalla kympillä vanhan kokoelman, kävi sen kohteet lävitse ja luetteloin kohteet – omien sanojensa mukaan ”exceliin, kun insinöörismies on”. Muita vanhoja kokoelmia on tullut sittemmin hankittua useita. Runsaan materiaalin myötä Tapiolle on muodostunut oma käsitys, mikä vahvistaa käsikirjan arviot eri leimojen harvinaisuuksista.

Kohteet ovat suurimmaksi osaksi edullisia, mutta laatu on keskimäärin heikkoa. Käsikirjan julkaisemisesta on kulunut sen verran kauan, että löytöihin (käyttöajan laajennukset, laatu ja variantit) on mahdollisuus. Tapiolla onkin kokoelmassaan runsaasti uusia aikaisimpia tai myöhäisimpiä käyttöjä ja ei alkuunsakaan vähäistä määrää uusia variantteja tai ennen tuntemattomia poikkeavuuksia.

Tapiolla on tavoitteena esitettävien kohteiden suhteen, että koko lähetys, ei vain viestillinen leima, on mahdollisimman hyvälaatuinen.

Tapiolla on kultamitalitason kokoelma Saarisen mallista. Kun hän oli tuolla kokoelmalla osallistunut Nordia 2024 -näyttelyyn, hänen teki mieli kokeilla jotakin muuta kuin perinteisen filatelian kokoelmaa. Kun viestillisistä oli materiaalia tuohon mennessä jo kertynyt mukavasti, niin oli uusi kokoelma laadittavissa Tamcollect 2025 -näyttelyyn, missä kokoelma saavutti uutena kokoelmana varsin mukavat 79 pistettä.

Kuvassa illan mielenkiintoisesta esitelmästä vastannut Tapio Kaartinen.

Kokoelmasta tullaan näkemään entistä parempia esiintymisiä tulevaisuudessa. Tapio nimittäin miettii kokoelman laajuuden kasvattamista viidestä kuuteen kehykseen, painopisteen vientiä enemmän varianttien suuntaan ja panostamista käyttöaikatietojen julkistamiseen.

7.2.2026

Havaintoja kaivataan

Yhdistys on alkanut keräämään havaintoja seuraavista kohteista:

Postipysäkkileimojen (rivileimojen) viimeiset käytöt. Ajoittunevat jonnekin 1980-luvulle, julkaistua tietoa niukasti saatavilla
Kaksikielisten (Suomi & Venäjä) kirjauslipukkeiden käytöt.

Molemmista kohdeluokista toivotaan havaintoja (ks. tarkemmin täältä).

31.1.2026

Tammikuun kerhoillassa pohdittiin syitä ryhtyä keräämää tietoja tunnetuista postilähetyksistä

Kerhoiltaan otti osaa 20 jäsentä, osa etänä, mutta kaikkinensa edustettuna oli runsas neljännes jäsenistämme.

Käynnistyvät tiedonkeruuprojektit

Kokouksen aluksi puheenjohtajamme Jukka kertoi, että suunnitteilla on kaksi tiedonkeruuprojektia. Ensimmäisessä halutaan ryhtyä selvittämään, milloin on viimeksi käytetty postipysäkkileimaa, ja toisessa kaksikielisten (suomi-venäjä) R-lipukkeiden käyttöhavaintoja. Tarkemmat ohjeet tietojen lähettämiseen tulee myöhemmin erikseen.

Yhdistyksen ”mainostaminen”

Yhdistyksemme hallituksessa on mietitty yhdistyksemme näkyvyyden lisäämistä. Siihen liittyen yhdistyksen jäseniä, ei siis ainoastaan hallituksen jäseniä, rohkaistaan vierailemaan kerhoissa esittelemässä postihistoriaa ja yhdistyksemme toimintaa. Vierailuissa jaettavaksi on työn alla pieni esite teemalla “Ajatuksia paikallis(posti)historiasta”.

Instagram

Yhdistyksellemme on perustettu Instagram-tili (@postihistoriallinen.yhdistys). Sisältöä pyritään lisäämään muutaman kerran kuukaudessa. Ehdotuksia sisällöstä (kohteet, tapahtuma jne.) pyydetään lähettämään puheenjohtajalle.

Havaintoja

Jäseniä rohkaistaan esittelemään havaintoja yhdessä analysoitavaksi. Kohteiden ei todellakaan tarvitse olla kalliita tai erityisen näyttäviä, mutta niissä olisi hyvä olla jokin postihistoriallinen “jippo”, joka ei ole yleisesti tunnettu.

Tähän liittyen Knappen Christian esitteli oheisen lähetyksen (kuvassa myös Jukka-puheenjohtaja, joka huolehti kohteiden saamisesta valkokankaalle). Kohde on tullut lentopostina Pohjois-Vietnamista silloisen Saksan Liittotasavallan Oldenburgiin. Tuohon aikaan lentopostilähetyksen Aasiasta Saksaan kulkivat Moskovan ja Prahan kautta, mutta tämä on ohjattu kulkemaan Prahan sijasta Helsingin kautta, mistä kertoo lähetykselle tehty via-merkintä.

Aktiivinen kansainvälisen postimerkkilehdistön seuraaja Laaksosen Seppo oli Saksan postimerkkihuutokauppiaiden lehdessä huomannut artikkelin, jossa kerrottiin ensimmäisen postimerkkihuutokaupan järjestetyn syksyllä 1868, siis liki 150 vuotta sitten.

Suomen postitaksat 1875-2001 nettiin

Muhosen Ari kertoi, että työryhmän Ala-Honkola – Kauppi – Kerppola – Muhonen – Seitsonen laatimaa Suomen postitaksat 1875-2001 -teosta ollaan viemässä Postimuseon sivuille vapaasti käytettäväksi. Tuo olisi versio, jossa luokkaa 50 tiedossa olevaa virhettä olisivat korjatut. Tavoitteena on saada versio nettiin kevään aikana.

Miksi kerään tietoja tunnetuista postilähetyksistä?

Kysyi Muhosen Ari ja vastasi seuraavaan tapaan. Postilähetykset ovat olennaisia lähes kaikessa filateliassa. Etenkin näyttelyfilateliassa lähetysten merkitys on osaltaan kiinni harvinaisuudesta, ja nykysäännöt edellyttävät kohteiden kuvailua ja tietoa, miten harvinaisuus on arvioitu, sillä kohteen hinta ei ole harvinaisuuden tae (harvinainen kohde ei välttämättä ole kallis eikä kallis kohde ole välttämättä mitenkään harvinainen).

Arin oma ratkaisu harvinaisuuden taustoittamiseksi on Exceliin 15 vuoden aikana keräämänsä tiedot m17- ja m30-lähetyksistä, joita kumpiakin on näin rekisteröity tuollaiset 18.000 kappaletta. Tuon määrän saavuttamiseksi Ari seuraa aktiivisesti huutokauppoja ja on käynyt lävitse muun muassa 1.500 kokoelmaa.

Lähetyksistä Ari on kirjannut tietolähteen ja kirjaamisen ajankohdan, hinnan (jos on ollut huutokaupassa), leiman päiväyksen ja se, mistä ja minne lähetys on kulkenut, lähetyksellä olevat postimerkit, taksat eriteltynä ja joukon muita huomioita.

Tuon työn perusteella Ari voi varsin pätevästi lausua kohteen harvinaisuudesta perustellun käsityksen. Olkoon oheinen kohde esimerkki lähetyksestä, jonka harvinaisuutta ei ilman tällaista rekisteriä saisi selville. Rekisteriin perustuen kyse on ainoasta tiedossa olevasta Vapaussodan aikaisesta kirjatusta kirjeestä rintamalle päin.

30.11.2025

Marraskuun kerhoillassa Helsingin postiolojen kehittymisestä

Jäsenemme aktiivisia osallistujia Kuopiossa

Kerhoillan aluksi puheenjohtajamme Mäkipään Jukka kertoi vierailleensa Kuopio 250 -kerhonäyttelyssä. Näyttelyn postihistoriakokoelmien luokkaan oli moni ja näyttelyn muihin luokkiin vielä useampi yhdistyksemme jäsen osallistunut saavuttaen varsin hienoja tuloksia.

Ensi kevään Nordia-näyttely Suomessa

Näyttelyasioissa pysyen Jukka kannusti kaikkia kykeneväisiä ilmoittautumaan ensi kevään Nordia 2026 pohjoismaiseen näyttelyyn. Etäyhteydellä kerhoiltaan osallistunut näyttelyn pääkomissaari Pitkäsen Risto käytti tässä yhteydessä puheenvuoron todeten, että tilaa vielä hyvin olevan eli mukaan kyllä mahtuu ja siten myös hän kannusti ilmoittautumaan. Näyttelyyn osallistuminen edellyttää kokoelman saavuttaneen kansallisessa näyttelyssä vähintään 70 pistettä, mutta Risto arvioi näyttelytoimikunnan voivan hyvinkin hyväksyä näyttelyyn kokoelmia, joilta tuo kansallisen näyttelyn tulos uupuu, mutta vaadittava tulos saavutettiin edellä mainitussa Kuopion näyttelyssä.

Meidän järjestämä kansallinen näyttely 2028

Suomen ensimmäinen postimerkkinäyttely järjestettiin vuonna 1928. Postihistoriallinen Yhdistys ry ja Korson Filatelistit ry järjestävät yhdessä suomalaisen näyttelyfilatelian 100-vuotista taivalta juhlistavan CentEx28-nimen saaneen kansallisen postimerkkinäyttelyn Helsingissä Kaapelitehtaalla 26.-27.2.2028.

Näyttelytoimikunta, johon PHY on jäseniksi asettanut Jari Majanderin, Pelle Perssonin ja Petteri Hannula sekä Korson Tuomas Juvosen ja Heikki Peltolan, on jo aloittanut toimintansa.

Oheinen näyttelyn logo jäljittelee vuoden 1928 näyttelyn erikoisleimaa.

Matti Pesosen esitelmä Helsingin postiolojen kehittymisestä ja kokoelmansa kehittämisestä

Runsaan materiaalin avulla Matti esitteli, miten postiolot olivat Helsingissä kehittyneet 1800-luvun alusta 1920-luvun alkupuoliskolle. Hänen kokoelmansa on varsin etevä ja olikin pieni hämmästys, kun Matti kertoi, että hän on tätä aihetta kerännyt vain useamman vuoden, ei useampaa vuosikymmentä.

Ehkä kärkiesimerkki Matin kokoelman kohteista on oheinen kirjattu vuonna 1899 Sveitsiin mennyt kolmannenkymmenennen painoluokan kirje. Vastaavan vanhaa noin korkean painoluokan lähetystä en muista muulloin nähneeni. Lähetys on runsaine postimerkkeineen vielä varsin näyttäväkin.

Tarina rakentui monipuolisesti erilaisten lähetysten varaan. Mitkä toimipaikat kuuluvat kokoelman aiheen piiriin, Matti oli ratkaissut sillä perusteella, miten toimipaikkojen hallinnolliset vastuu olivat aikoinaan. Näin esimerkiksi Malmin, joka paikkakuntana ei tuolloin aikoinaan vielä kuulunut Helsinkiin, toimipaikka oli alisteinen Helsingin postikonttorille ja siten kuuluu kokoelmassa käsiteltäviin toimipaikkoihin.

Ulm:n postimerkkimessut

Kerhoillan päätteeksi Christian Knappe kertoi Ulm:ssa viime lokakuussa järjestetyistä kansainvälisistä postimerkkimessuista, joka yhteydessä oli myös postimerkkinäyttely. Toki jo Saksassa keräilijöitä on monin verroin Suomeen verrattuna ja siten isompia tapahtumia helpommin järjestettävissä, mutta skaalattuna meidän oloihin messuilta voisi hyvin saada päteviä toimintamuotoja näyttelyitämme monipuolistamaan.

2.11.2025

Yhdistyksemme 50-vuotisjuhla

Juhla sujui 30.10.2025 mukavissa tunnelmissa Ravintola Perhon kabinetissa. Jäsentemme lisäksi juhlaan osallistui myös muutama jäsenten puoliso.

Avauspuheenvuorossaan yhdistyksemme nykyinen puheenjohtaja Jukka Mäkipää kävi lyhyesti lävitse 19.11.1975 ”Suomen Postileimakeräilijät” nimellä perustetun yhdistyksemme toimintaa. Alkuvuosina keräily ja tutkimus keskittyivät pitkälti leimojen ympärille. Yhdistyksen nimi vaihtui vuoden 19898 alussa nykyiseen muotoonsa, joka peremmin kuvasi toiminnan laajennuttua käsittämään koko postihistorian kentän. Yhdistyksen jäsenmäärä on parhaimmillaan ollut noin 100 henkeä, viime vuosina noin 80, ja yhdistyksen talous on vankalla pohjalla kiitos takavuosien huutokauppatoiminnan ja viisaitten sijoituspäätösten.

Tilaisuudessa esitelmöi Ari Muhonen (kuvassa yllä) aiheesta ”Ennen kaikki oli paremmin, vai oliko… ? Eroja ja yhtäläisyyksiä postinkulussa ja elämänmenossa sadan vuoden aikaskaalalla.” Ari nosti esille muutamia seikkoja Suomen itsenäistymisen ajalta ja vertasi tilannetta nykyaikaan.

Eräs tällainen nosto oli tilanne, jossa Suomessa postimaksuja laskettiin kahdessa eri valuutassa. Vuonna 1917 ruplan ja markan välillä oli kiinteä kurssi, jossa yksi kopeekka vastasi 2,67 penniä. Postimaksujen osalta syyskuun 1917 oli käytössä kurssit, joissa 2 kopeekkaa (2 x 2,67p = 5,34p) pyöristettiin 5 penniin, mutta 3 kopeekkaa (3 x 2,67p = 8,01p) 10 penniin. Samaan aikaan esimerkiksi kotimaan postikortin taksa oli Suomen rahamääräisiä merkkejä käytettäessä 10 penniä ja Venäjän rahamääräisenä 5 kopeekkaa. Edellä kerrotun vastaavuuden mukaan olisi toki voinut ajatella, että kortin postimaksu olisi pitänyt olla 4 kopeekkaan (4 x 2,67p = 10,68p).

Vastaava tilanne syntyi, kun Suomi siirtyi euro-aikaan ja Posti hyväksyi markka-arvoiset postimerkit myös euroaikana vuoden 2011 loppuun saakka. Tällöin markka-arvoisia merkkejä voitiin käyttää rinnan euromerkkien kanssa.

⎯

Määrävuosina muistetaan yhdistyksen ansioituneita jäseniä ansiomitalein ja -merkein. Tällä kertaa ansioistaan niin filatelistina kuin yhdistyksemme hyväksi pronssinen Pro Philatelia -mitali oli myönnetty Antti Heinonsalolle, Atte Moilaselle, Per-Edvin Perssonille ja Keijo Savelaiselle. Hopeoitu pronssinen Pro Philatelia -mitali oli myönnetty Christian Knappelle ja Kari Korpelalle.

Kultainen Pro Sodālitās -ansiomerkki oli myönnetty Hannu Elolle ja Markku Lehmuskalliolle.

Edellä mainituista vain kaksi mitalistia oli päässyt paikan päälle juhlaan (kuvassa alla vasemmalta lukien Christian ja Per-Edvin). Muille mitalit ja merkit tullaan toimittamaan puheenjohtajamme toimesta sopivassa tilaisuudessa.

Yhdistyksellämme on myös vähemmän tunnettu oma mitali, jota jaetaan hyvin harvoin ja vain erikoistilaisuuksissa ja/tai erityisistä ansioista postihistorian saralla (mitalia oli ennen tätä iltaa jaettu vain kaksi kappaletta). Kolmas Postihistoriallisen yhdistyksen pronssinen mitali myönnettiin nyt Ari Muhoselle (jolle kuvassa alla vasemmanpuoleinen puheenjohtajamme Jukka on juuri mitalia ojentamassa).

28.9.2025

Syyskuussa havaintoja ja eteviä mallin 1963 postilähetyksiä

Havaintoja

Kirjallisuudesta aina kiinnostunut Seppo Laaksonen esitteli kerhoillan aluksi jälleen kaksi teosta. Näistä toinen periaatteessa paneutui sodanaikaisen Böömin ja Määrin postimerkkeihin, myös teoksessa oli myös ansiokas postihistorian osuus.

Ari Muhonen esitteli todella modernia postihistoriaa. Hän oli tilannut ulkomailta tavaraa. Tuolta Ari oli tilannut aikaisemminkin, mutta aikana, jolloin hän vielä asui Jyväskylässä, ja myyjän verkkokaupassa oli Ari tiedoissa tuon aikainen osoite,e ikä Ari sitä nyt huomannut päivittää. Tilattu tavara meni siis Jyväskylään ja Ari aikanaan sai tiedon, että paketti olisi noudettavissa – Jyväskylän postista. No, ensimmäiseksi ongelmaksi muodostui, että miten kyseiseen asiamiespostiin saa yhteyden, koska puhelinnumeroita Posti ei palvelupisteisiinsä enää kerro. Lopulta Postin nettisivujen chatillä yhteys onnistui ja tovin viestittelyn jälkeen lupasivat lähettää edelleen paketin Arin Helsinkiläiseen asiamiespostiin. Aikanaan paketti saapui Helsinkiin, mutta se meni lunastukseen, koska lähettäminen edelleen on maksullista. Tässä lähetyksessä, josta kuva ohessa, on merkille pantavaa juuri tuo lunastus, tai oikeastaan se, että lähetyksellä on lunastusleima. Niitä ei taida nykyään juurikaan nähdä käytettävän.

Petteri Hannula esitteli tekemäänsä pongausta parhaillaan käynnissä olevan Hellman Huutokauppojen kohteesta. Kyse on tuon huutokaupan kohteesta numero 2940, jossa vuonna 1944 yrityksen kirjepaperiarkille oli kiinnitetty 12 markan edestä postimerkkejä ja ne olivat siten leimatut, että painanteesta osa oli arkilla. Kirjeessä viitataan tilauslistaan, jota kirjeen tekstin mukaan on oheistettuna kahtena kappaleena.

Postilla oli palvelu, jossa henkilö, joka jättäessään postiin kirjattavaa taikka vakuutettavaa kirjettä tai pakettia esitti jäljennöksen jostakin lähetykseen pannusta kirjoituksesta tai asiapaperista, oli oikeus asianomaiselta postivirkailijalta saada todistus siitä, että jäljennös tai ote oli oikea sekä siitä, että kirjoitus tai asiakirja oli vastaanotettu postissa kuljetettavaksi. Todistuksessa postivirkailija kirjoitti jäljennökseen ja vahvisti sen postitoimiston päivämääräleimalla ja nimikirjoituksellaan.

Tuolloin 1944 taksa oli 8 markkaa ensimmäiseltä ja 4 markkaa kultakin seuraavalta arkilta, eli kahdelta arkilta tuo edellä todettu 12 markkaa. Tässä siis saattaa olla kyse tällaisesta jäljennöksen oikeaksi todistamisesta, mutta varmuudella sitä ei voida todeta, koska tuo postivirkailijan todistus puuttuu (se toki on voinut olla kirjoitettu viitatuille tilauslistoille, jotka eivät tässä myytävässä kohteessa ole mukana).

Antti Heinonsalon esitelmä ”Postilähetyksiä käyttösarja 1963 merkein”

Antti Heinonsalolla on varsin mallikas (saavuttanut kultamitalin jo useasti) perinteisen filatelian kokoelma ”Suomen yleismerkit malli 1963”.

Kokoelma on montteerattu A3-kokoisille lehdille ja laajuutta kokoelmalla on täydet kahdeksan kehystä eli 64 sivua. Kun käyttösarjassa 1963 on 38 päälajia (17 leijonamerkkiä ja 21 kuvamerkkiä), niin keskimäärin päälajia kohti on tilaa vain 1,7 sivua. Näin Antti on joutunut tarkoin miettimään, millaisia kohteita lehdille mukaan valitsee.

Postilähetysten valinnassa Antti on hyödyntänyt muun muassa taksakausia. Esimerkiksi tämän käyttösarjan ensimmäinen taksakausi oli vain kuusi kuukautta ja 0,60 markan Olavinlinna-merkki ilmestyi vasta kuudenneksi kuukaudeksi, niin kirjattu kirje, jonka yhteenlaskettu taksa tuo 0,60 mk oli, tämän merkin yksittäispostitteena mahdollinen vain yhden kuukauden ajan.

Oheisessa kuvassa Antin takana näkyy toinen esimerkki lyhyen taksakauden kohteesta. Kyse on kirjatusta postikortista, joka jo itsessään ei ole tavallinen, ensimmäiseltä kuuden kuukauden taksakaudelta.

Toinen postilähetysten valinnassa hyödynnetty seikka on yksittäispostitteet. Toki jotkin merkit on julkaistu alun perin tiettyä käyttöä varten, mutta mielenkiintoa lisää löytää erilaisia taksakombinaatioita, jonka yhteistaksan on voinut maksaa yhdellä postimerkillä. Esimerkkinä tällaisesta mainittakoon 1970-luvun kolmelta ensimmäiseltä vuodelta oleva peruspainoinen painotuote, josta on asetettu postiennakkoa maksettavaksi enintään 250 markkaa. Taksa oli 0,60 markkaa eli 0,60 mk Olavinlinna merkillä maksettavissa.

Muutoinkin saimme nähdä todella hienoja kohteita, kuten helposti särkyvän sisällön ulkomaille osoitettu paketti; ulkomailta Suomeen tullut ja Suomessa edelleen lähetetty pikkupaketti; ulkomailta tullut tullattu kirje (moisia paketteja kyllä löytyy, mutta ei kirjeitä); pikalähetyksenä kulkenut postisosoitus; palautettu ulkomaan postiosoitus, koska valuutan vientilupaa ei ollut saatu ja vakuutettu pikapaketti. Kun mietitään tällaisten kohteiden saatavuutta, niin ei niitä ole esillä kauppiaiden kansioissa tai jopa huutokauppojen listoille valikoituneina, kuten viime vuosisadan tai vuosisadan alun käyttösarjojen kohteita. Tällaisten Antin kokoelman kaltaisten kohteiden löytämiseksi on nähtävä vaivaa kauppiaiden laatikoita kaivamalla.

31.8.2025

Elokuussa kuulumisia ja spekulointia vaihtoehtoisesta historiasta

Kesän tapahtumia ja tulevaa

Puheenjohtaja Jukka Mäkipää kertasi ja haastatteli läsnäolijoita kesän tapahtumista. Filateliayhteisön tapahtumia oli järjestetty kesäpäivien merkeissä ainakin Forssassa, Mäntyharjulla ja Riihimäellä.

Maininnan arvoisia lähiajan tapahtumia ovat ainakin Lohjan keräilytapahtuma 6.10., pohjoismainen Nordia 2025 -näyttely Malmössä 12.-14.9., Hellmanin huutokauppa 8.-11.10. ja alueellinen Kuopio 250 -näyttely 17.-18.10.

Jukka lisäksi muistutti yhdistyksemme 50-vuotisjuhlasta 30.10. illalla. Tästä tulee vielä täsmällistä tietoa viimeistään lokakuun alussa.

Yhteistyö lehdistön kanssa

Meillä on ihan kertomisen arvoisia esitelmiä ja muutakin toimintaa kerhoilloissa. Näistä on yhdistyksen jäsenille nyt jonkin aikaa toimitettu referaatit. Yhdistyksemme hallituksessa päätettiin, että moiset referaatit ansaitsevat laajempaakin julkisuutta markkinoiden siten yhdistystämme. Onkin aloitettu postihistoria-palstan pitäminen Filatelisti-lehdessä.

Myös Keräilyuutiset-lehden kanssa on aloitettu yhteistyö. Kuhunkin numeroon järjestetään artikkeli postihistoriallisesta aiheesta, jota voi luonnehtia houkuttavaksi/kiinnostavaksi – ei siis puuduttavan yksityiskohtaiseksi. Keräilyuutiset-lehdessä on artikkeleja muistakin keräilyaiheista kuin filateliasta ja sen myötä laaja järjestäytyneen filateliakentän ulkopuolinen lukijakunta. Lehden numerossa 3/2025 olleen artikkelimme otsikko kuului ”Toinen maailmansota muutti lentopostireittejä”.

Juha Valtosen esitelmä ”Jos olisi mennyt toisin …”

”Seit Monaten leiden wir alle unter der Qual eines Problems, das uns auch der Versailler Vertrag, d.h. das Versailler Diktat, einst beschert hat, eines Problems, das in seiner Ausartung und Entartung für uns unerträglich geworden war. Danzig war und ist eine deutsche Stadt! Der Korridor war und ist deutsch!” Kyse on Hitlerin Saksan valtiopäivillä 1.9.1939 pitämän puheen alusta. Samaisena päivänä Saksa oli aloittanut hyökkäyksen Puolaan käynnistäen käytännössä toisen maailmansodan. Juha Valtonen aloitti esitelmänsä imitoimalla Hitleriä tuon verran. (Esitelmänsä aikana hän muuten imitoi myös Stalinia ja Mannerheimia ja sangen etevästi imitoikin.)

Esitelmässään Juha esitti arvion tapahtumien kulusta, jos asiat olisivat lähteneet 1939 menemään kovasti toisin, kuin ne menivät. Neuvostoliitto olisi Talvisodassa onnistunut murtamaan suomalaisten asemat linjojen koko leveydeltä eli puna-armeija olisi saavuttanut linjan Helsinki-Oulu. Suomi olisi antautunut, valvontakomissio olisi tullut Suomeen ylimmäksi päättäjäksi ja kolmannes suomalaisista olisi epäluotettavina siirretty Siperiaan ja luotettavien kansallisuuksien edustajia siirretty tilalle. Saksan hävittyä ja toisen maailman sodan päätyttyä Suomessa olisi toteutettu 1949-1951 laaja sosialisointi (maanviljelijät kolhooseihin ja teollisuus toimimaan suunnitelmatalouden pohjalta) ja valvontakomission poistuttua olisi Suomen tasavaltainen hallitusmuoto vaihdettu sosialistiseksi kansantasavallaksi, jossa ylimmän vallan käyttäjänä pääsihteerinä olisi toiminut Otto Wille Kuusinen. Helsingin kevään 1956 myötä Kuusinen olisi tuomittu kuolemaan ja tilalle olisi tullut Kekkonen. Aikanaan Suomen Kommunistinen Puolue vastusti Gorbachevin uudistuksia ja kielsi niiden ajatusten levittämisen. Neuvostoliiton hajoamisen myötä Suomi olisi päässyt itsenäistymään, mutta sosialistisen menon jäljiltä kansa näki nälkää ja teollisuus oli hyvin takapajuinen.

”MUTTA, kun noin ei mennyt!”, alleviivasi Juha lopuksi. 1944 Suomi ainoana Saksan liittolaisena säilytti itsenäisyyden ja aidon demokraattisen järjestelmän, Suomi ja suomalaiset vaurastuivat ja saattoivat elää terveellisesti ravinnon riittäessä.

Juha on päivätyössään historian lehtori, minkä vuoksi hänellä on tietoa ja käsitystä historian kulusta. Tällaista historian kulun spekulointia on harjoitettu laajalti myös akateemisten tutkijoiden piirissä ja puhuvat vaihtoehtojen historiasta.

25.5.2025

Toukokuun ekskursio Maanpuolustuskorkeakoulun kirjastoon

Toukokuun 22.5.2025 kerhoilta järjestettiin ekskursiona Maanpuolustuskorkeakoulun kirjastoon Santahaminaan. Kirjaston nykyinen johtaja, Ari Muhonen, oli ystävällisesti tähän kutsun esittänyt.

Santahamina

Ennen kirjastoon tutustumista Ari kertoi Santahaminan historiasta. Tuo historia on pääosin sotahistoriaa. Menneinä vuosisatoina ovat Ruotsin, Venäjän, Saksan, Englannin ja Ranskan sotatoimet kohdistuneet Santahaminaan näiden ajaessa erilaisia etujaan.

Santahaminalla on vuosisatojen varrella ollut tärkeitäkin hetkiä Suomen historiassa, sillä se oli kahteen eri otteeseen ehdolla Suomen pääkaupungiksi. Ensimmäisen kerran vuonna 1548, jolloin Kuningas Kustaa Vaasa etsi seudulta sopivaa paikkaa syrjään jääneen Turun tilalle perustettavalle uudelle kaupungille.

Nykyään Santahaminassa toimivat puolustusvoimien joukoista muun muassa Maanpuolustuskorkeakoulu ja Kaartin jääkärirykmentti. Tämän vuoksi saari on suljettua sotilasaluetta, jolle pääsy edellyttää kulkulupaa.

Maanpuolustuskorkeakoulun kirjasto

Maanpuolustuskorkeakoulu on yksi Suomen 14 tiedekorkeakoulusta. Koulun kirjasto käsittää Arin kertoman mukaan 90.000 teosta. Kirjaston teosten lainaaminen on mahdollista kenelle tahansa, mutta sotilasalueella sijainnista johtuen kirjastossa käynti ei ole mahdollisista ihan noin vain. Periaatteessa sovitusta kutsusta käynti voisi mahdollistua, mutta lainaaminen hoituu kätevimmin minkä tahansa paikalliskirjaston kautta kaukolainauksena. Koulun kirjaston luettelomme löytyy netistä osoitteesta https://mpkk.finna.fi/

5.5.2025

Huhtikuussa uusia julkaisuja ja TamCollect 2025 -kuulumisia

Havainnoista

Kerhoillan aluksi Seppo Laaksonen esitteli muutamia uudehkoja julkaisuja, pääasiassa Slovakian postihistoriaan ja filateliaan liittyen. Hän toi myös näytille muutamia kohteita, joiden leimoja ym. pohdittiin yhdessä.

Puheenjohtaja Jukka Mäkipää lausui tulevia kerhoiltoja ajatellen toiveen saada jäseniltä havaintoja mielenkiintoista kohteista. Kohteiden ei tarvitse olla mitään ”kanuunoita”, vaan niissä voisi olla joku postihistoriallinen niksi, mitä ei tule heti ajatelleeksi tai ne voivat olla muuten vaan kohteita, jotka ansaitsevat tulla yhdessä puntaroitaviksi. Näistä voi lähettää etukäteen kuvia sähköpostilla osoitteeseen info@admin

Edellä liittyvään Jukka esittelin Saksan (Bizone) lentomerkin vuodelta 1948. Merkki itsessään ei ole mitenkään harvinainen, mutta sen käyttöön liittyy tietämisen arvoinen yksityiskohta. Merkki oli pakollinen ulkomaille menneissä lentopostikuorissa 1.5. – 19.10.1948 välisenä aikana. Huomion arvoista on myös, että tuohon aikaan vain yritykset saivat lähettää lentopostikirjeitä ulkomaille. Alla on kuva tällaisesta oikea-aikaisesta kohteesta, jossa lentomerkki on vieläpä leiman alla.

TamCollect2025 näyttelyn kokoelmista lyhyesti

TamCollect 2025 – näyttelyssä todettiin olleen esillä 17 postihistoria-kokoelmaa, (josta kahdeksan yhdistyksen jäseniltä). Lisäksi lentopostissa oli kolme kokoelmaa (1). Yhdistyksen jäseniltä oli esillä kaikkiaan 17 kokoelmaa kuudessa eri kilpailuluokassa + kaksi mestariluokassa + 2 kutsuttua kokoelmaa. Nämä kokoelmat menestyivät hyvin saavuttaen 4 isoa kultamitalia (+ 2 mestariluokassa), 6 kultamitalia, 4 isoa vermeiliä, 2 vermeiliä ja yhden ison hopeamitalin.

Ilahduttavaa oli nähdä useita uusia kokoelmia. Postihistoriassa oli esillä viisi uutta kokoelmaa, osin näytteilleasettajilta, jotka olivat mukana ensimmäistä kertaa. Näistä kokoelmista käytiin lyhyet keskustelut ottamatta suuremmin kantaa tuomariston päätöksiin.

30.3.2025

Maaliskuussa keskityttiin ulkomaan postitaksojen löytämisen haasteisiin

”Ulkomaan postitaksojen löytämisestä” -esitelmänsä aluksi Ari Muhonen totesin tietoja ulkomaan taksoista tarvitavan tietysti silloin, kun kerätään ulkomaita tai jotakin ulkomaista aihetta. Mutta myös silloin, kun pohjimmiltaan Suomea käsittelevässä kokoelmassa on ulkomailta tulleita lähetyksiä, kuten esimerkiksi lentopostikokoelmassa. Lähetysten taksojen oikeellisuus korostuu näyttelyfilateliassa, koska arvosteluohjeissa asetetaan merkitystä sille, että lähetysten taksat ovat oikein määritelty.

Taksatietojen lähteitä ovat mm. kirjallisuus, lehtiartikkelit, internet ja muiden kokoelmat. Kysymistä asiasta tietävältä kaverilta ei tule myöskään väheksyä.

Näkymä eräästä pätevästä Yhdysvaltain ulkomaan taksojen teoksesta.

Joillakin kirjastoilla, kuten Suomen Postimuseolla, Royal Philatelic Society of London:illa sekä Münchenin ja Hampurin filateelisilla kirjastoilla on hyödyllisiä tietokantoja. Suomen Postimuseolla on sähköisesti saatavilla myös Postin kiertokirjeet, joista saa alkuperäisessä muodossa täsmätietoa.

Internetissä (esim. Exponet) on nykyään nähtävissä lukuisa määrä kokoelmia, joskin näiden – ja miksei muidenkin lähteinen – kohdalla tietty lähdekriittisyys on hyvä pitää mielessä.

Löytämänsä taksatiedot Ari säilöö omaan fyysiseen kirjastoonsa, omaan virtuaalikirjastoonsa (kuvatut/skannatut kirjat ja artikkelit) ja Exceliin, missä ovat myös hänen itsensä laatimat taksakoosteet.

Arin oman kokemuksen mukaan usein riittävät tiedot kirjeen, kortin, painotuotteiden, kirjauksen, pikajakelun ja lentolisämaksun taksoista sisältäen varsinaisen rahamäärän lisäksi taksojen voimassaoloajat.

Taksatietojen etsiminen ei ole ongelmatonta. Monesti tiedot ovat ristiriitaisia, kaikki kirjat eivät ole hyviä eikä kaikista maista ei ole olemassa / löydettävissä taksakirjaa. Lisäksi taksatietojen monimutkaisuus, monien taksakirjojen päättyminen noin vuoteen 1945 ja UPU:a edeltävien taksojen perustuminen erillissopimuksiin tuovat omat haasteensa.